LOWGOLD: Just Backward Of Square

Brittiläisen Lowgoldin pyrkimyksenä ei ole muuttaa ihmisten pukeutumistapaa tai vaikuttaa heidän poliittiseen valveutuneisuuteensa, vaan kirjoittaa lauluja, jotka "sytyttävät sisimpäsi palamaan". He pysyvät oikealla tiellä esikoisalbuminsa seitsemän ensimmäisen minuutin ajan. Golden Ratio on juuri sellainen haaveileva intro, jota klassiset kitarapop-albumit kaipaavat ja singlenäkin julkaistussa Beauty Dies Youngissa on samaa euforista nostetta kuin Oasiksen Live Foreverissa. Sen jälkeen yhtye keskittyy kuulostamaan Grandaddylta ilman pienintäkään kieroutumaa.
Bournemouthin omien poikien albumin on tuottanut Elliott Smithin Heatmiser-yhtyeessä soittanut Tony Lash ja muutenkin heidän musiikistaan huokuu halu muuttaa sateisesta ja Jumalan hylkäämästä rannikkokaupungista jonnekin, missä cowboy-paitaan voi pukeutua ilman omantunnontuskia. Kappaleet kirjoittavan laulaja-kitaristi Darren Fordin ääni on tunteisiin vetoava, mutta ei mitenkään tunnistettavissa monien samankaltaisten joukosta ja miehen alakuloiset laulut matelevat ohi muotovalioina, mutta ilman koukkuja ja kosketuspintaa. Jos Just Backward Of Square -levyä arvioidessa on tärkeimpänä meriittinä pidettävä Darren Fordin kirjoittamien laulujen omaperäisyyttä ja koskettavuutta, on albumia mahdoton pitää ainutlaatuisena onnistumisena. Pakollisista kuvioista Lowgold sen sijaan ansaitsee erittäin korkeat pisteet. Ei mitenkään vastenmielistä, mutta ei millään lailla inspiroivaakaan musiikkia.