Luomon neljännen lp:n steriilit pinnat ja harkitsevuus häikäisevät aiempaa enemmän, ja koska kyseessä on perusrakenteiltaan pelkistetty juonne hajalleen leviävän housen indekseissä, pienistäkin muutoksista seuraa uudenlaisia vaikutelmia. Tässä valossa Convivial näyttäytyy äärimmäisen virtaviivaisena, helposti lähestyttävänä ja vahvasti artikuloituna tulkintana Vocalcityä ja The Present Loveria (2000 ja 2004) määritelleistä piirteistä. Hienostunut tuotantotapa ja tunteisiin vetoavat, vääntelehtivät tekstuurit ovat entisellään, mutta kokonaisuus yllättää kirkkaudellaan.
Koska house-biitti kasvaa vaiheittain, mielenkiinto kohdistuu syvyyssuuntaan, joka antaa aavistuksellisille r&b-vivahteille aavemaisen hengen. Henkäyksiksi taantuvat laulunpätkät ovat kokonaisempia ja saavat tilaa säkenöivän kirkkaiden synasoundien ja kalseasti tikittävien rytmien kaavamaiselta ja taloudelliselta sommittelulta. Luomon microhouse kuulostaa turvallisemmalta kuin ennen, ja sen vaikuttavuus on vähemmän velkaa pienten asioiden hienovaraisille yhteisvaikutuksille.