Maagista etnorockia emoyhtyeen varjosta – Korpiklaanin pääjehu antaa härpäkkäiden raikua

Jonne
Kallohonka
Playground

Jonne Järvelä tuo tykö toisen serviisin emoyhtyeelleen sopimattomia maailmanmusiikkiesityksiä. Vahvistuksia Korpiklaani-shamaanin soolotiimissä on muun muassa Amorphisin ja Shape Of Despairin rivistöistä. Tavallista rockbändisointia levennetään härpäkkeillä viulusta hanuriin, huilusta kanteleeseen ja shamaanirummusta kampiliiraan.

Kallohongan etnorockin rikas DNA on keräilty kalevalaisesta runonlaulannasta, Lapin joiuista, iberialaisesta flamencosta, gallialaisesta bal musettesta ja muualta eurooppalaisesta kansanmusiikista. Musiikki seikkailee maailmalla värikkäänä ja vapaana kuin mustalaisleiri ja lyriikan punainen lanka onkin osuvasti juurettomuus ja koti-ikävä. Siksi onkin tympeää, että levyn vapaavirtauksen kahlitsee sanoitusten pakko-oireinen runomittaan pidättäytyminen. Levyn vahvuuksiin ei kuulu myöskään Järvelän lähinnä resitoiva ääntely, jota ei laulamiseksi oikein tohdi kutsua.

Kehut ansaitsevat maaginen Nu’tenmaqnituk ja Kallohongassa kotini, jossa koko joukko yleensä vierastamiani musiikillisia elementtejä yhdistyy hienoksi teokseksi. Biisi on ehkä Jonnen paras ikinä – tai ainakin Shamanin Idjan (1999) jälkeen.