MANA MANA: Murheen laakso

Arvio julkaistu Soundissa 10/2000.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Mana Manan toinen albumi näkee päivänvalon vain vähän ennen kuin yhtyeen sielun Jouni Mömmön kuolemasta tulee kuluneeksi yhdeksän vuotta.

Arvio

MANA MANA
Murheen laakso
Riemu

Mana Manan toinen albumi näkee päivänvalon vain vähän ennen kuin yhtyeen sielun Jouni Mömmön kuolemasta tulee kuluneeksi yhdeksän vuotta. Bändin toinen perustajajäsen Otra Romppanen on tehnyt arvokkaan työn seuloessaan Mömmön jälkeenjääneestä tuotannosta nipun täysipainoisia tekstejä ja sävellyksiä, jotka on Romppasen johdolla työstetty Murheen laaksolla kuultavaan muotoon. Mana Manan kymmenen vuoden takainen Totuus palaa oli sekä henkisesti että fyysisesti raskas albumi. Suomalaisen rockin virstanpylväs, jonka vyöryttämä äidinkielinen äänivalli on saanut arvoistaan seuraa vasta Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen myötä. Murheen laakso on olosuhteet huomioon ottaen paras mahdollinen Mana Manan kakkoslevy.
Murheen laakso henkii tuskaista elämää ja yhtä tuskaista rakkautta. Jouni Mömmö oli sekä elämän että kuoleman riivaama lauluntekijä, joka ei saanut rakkaudessakaan rauhaa paholaisilta ja kärsimyksiltä. Elämä Murheen laaksossa on kuin eläisi kuolemassa. Otra Romppanen pystyy keskeisimpänä asianosaisena luomaan albumille vuosien jälkeenkin aidon Mana Mana -kitaravallin ja useimmat biisit laulava Sami Tiilama pääsee kiitettävän hyvään likiarvoon siitä miltä lauluosuudet olisivat Jouni Mömmön tulkitsemina saattaneet kuulostaa.
Muista lauluista poiketen Romppasen säveltämä Tie vie ei ole täysin linjassa muiden raitojen kanssa ja Murheen laakson päättävä inhimillisen yksinäisyyden ja kaiken kattavan tuskan korkea veisu Noidat eroaa edeltäjistään kokeellisempine hypno-grooveineen. Jouni Mömmö päätti sukeltaa kohti Murheen laakson päässä loistavaa vapauttavaa valoa lokakuussa 1991, mutta meidän muiden etuoikeutena on nauttia Mana Manan massiivisesta musiikista. 

Lisää luettavaa