MANIC STREET PREACHERS: Futurology

MANIC STREET PREACHERS
Futurology
Sony

Vastikään Suomessakin piipahtanut walesilainen Manic Street Preachers on ennättänyt jo kahdenteentoista studioalbumiinsa. Uran varrelle on mahtunut enimmäkseen nousuja ja jyrkempiä huippuja, jos varhaiskeski-ikäisesti hummanneella Lifebloodilla (2004) tapahtunutta suvantoa ei oteta lukuun. Nyt julkaistavalla Futurologyllä bändin ilmaisu on kärjistetympää kuin samoissa kirjoitussessioissa siinneellä, viime vuonna pullautetulla Rewind The Film -esiosalla.

Futurologyn sointi flirttaa bändin uran alkupään tuotoksille − elektronisemmin, mutta ilman minkään sortin vaivaannuttavaa kokeellisuutta. Kappalemateriaalista löytyy tasapuolisesti niin Let’s Go To Warin kaltaista massojen marssittajaa kuin The Next Jet To Leave Moscown itsetutkiskelevaiseksi virtaviivaistettua piilopropagandaa. Sanoittajana basisti Nicky Wire vaikuttaakin olevan entisellään.

Sinkkukappaleet Walk Me To The Bridge ja toukokuisella Helsingin keikallakin kuultu vanhan mantereen ylistys Europa Geht Durch Mich läpileikkaavat päämäärätietoisesti takovaa Futurologyä edustavasti. Temaattisesti tiivistä kattausta verottaa vain tietty sävyttömyys, sama kuin yleisilmeeltään ilmavampaa Richey Edwards -muistelo Journal For Plague Loversia (2009) aikanaan.

Eurooppalaisten sisar- ja veljeskulttuuriemme emotionaalisen perimän ylistyksenä näyttäytyvä Futurology kamppailee lopulta klassikoita leiponeiden yhtyeiden perusongelman kanssa: se on hyvä albumi, mutta vain ihan hyvä Manics-albumi. Se on parempi kuin vuoden takainen edeltäjänsä, joskin valjumpi, kiihkottomampi ja havaittavasti intohimottomampi kuin bändin 2000-luvun selkeä huippukohta Send Away The Tigers (2007). Vuoden 1992 vimmaisesta Generation Terrorists -debyytistä, tai muotovalioita pophelmiä pursunneesta This Is My Truth Tell Me Yoursista (1998) puhumattakaan.

Manic Street Preachers kuuluu yhtyeisiin, jonka parhaudet painivat sarjassa, jossa ainoa vertailukohta − onneksi ja valitettavasti − on oma itse. Märkäkorvalle ammattitaitoista ja tyylipuhdasta Futurologyä voi kuitenkin lämpimästi suositella siinä missä vaikkapa tuoreinta Springsteeniäkin.