MARILYN MANSON AND THE SPOOKY KIDS: Dancing With The Antichrist

Dancing With The Antichrist niputtaa yhteen Mansonin varhaisia demoja, remixejä ja muuta sekalaista tuotantoa ajalta ennen maailmanmenestystä. Suttuiset soundit ja ontuvat biisiyritelmät voi vielä antaa anteeksi, mutta infosisällön nollatasoa ja ulkoisesti todella halpaa asua ei. Huitaisemalla kootun kokoelman julkaisemisessa ei juuri järkeä ole, sillä tuskin edes tosifanit saavat tästä kuriositeettiarvoa enempää irti. Itse herra Mansonilla tuskin on tämän julkaisun kanssa mitään tekemistä, kyseessä lienee levytyksiin oikeudet omistavan firman epätoivoinen vedätys.

The Untreaceable -pseudonyymin taakse piiloutunut miksaajahenkilö ansaitsee levyn tiimoilta sen ainoat kiitokset. Black Sabbathin Iron Manista väännetyssä Man Son Of Sam -versiossa kiivas sähköinen biitti sulautuu tiukkaan kitarointiin aivan luontevasti, mutta siihen ilon aiheet tyssäävätkin. Kun levyltä alkaa löytymään Same Strange Dogman kaltaisia Rotterdam-tekno meets industrial metal -hirvityksiä, joiden julkituomisen syyt eivät voine liittyä muuhun kuin helpon rahan kalastukseen, voi levyn huoletta tuupata menolipun kera divariin. Kosolti tolkkua ei myöskään ole Mansonin puhelinkeskusteluun pohjautuvassa Rock'N'Roll-biisissä, jossa typerästi toistetaan samoja kliseitä toisensa perään.

On vaikea kuvitella, että näiden biisien perusteella Marilyn Manson sai mahdollisuuden levittää musiikillista ilosanomaansa laajemmallekin kansanosalle – eli toisin sanoen sai NIN-mies Trent Reznorin kiinnostumaan itsestään ja ottamaan nuorukaisen suojelukseensa. Ehkä Reznor näki Dancing With The Antichristille kootuissa palasissa jotain orastavaa toivonpilkettä, sillä kyllähän Mansonin kurssi on tästä aika huomattavasti petraantunut.