MARITTA KUULA: Koko kirjo

Arvio julkaistu Soundissa 09/2006.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.
Suomirockin tarkkailuluokan veteraanit Kuula ja Röyhkä paketoivat tähänastiset uransa tuplakokoelmiksi. Kuula juhlistaa kokoelmalla 20-vuotista taiteilijauraansa, vaikkakaan kokoelma ei kata siitä kuin viimeiset neljätoista. Siis 500kg lihaa -yhtyeen jälkeisen soolouran, yhteensä neljä albumia.

Arvio

MARITTA KUULA
Koko kirjo
Lilith

Suomirockin tarkkailuluokan veteraanit Kuula ja Röyhkä paketoivat tähänastiset uransa tuplakokoelmiksi. Kuula juhlistaa kokoelmalla 20-vuotista taiteilijauraansa, vaikkakaan kokoelma ei kata siitä kuin viimeiset neljätoista. Siis 500kg lihaa -yhtyeen jälkeisen soolouran, yhteensä neljä albumia.

Pari vuotta sitten uudelleen aktivoituneessa 500kg lihaa -yhtyeessä on alusta asti vaikuttanut myös Röyhkä, jonka kokoelmalla biisien ikäeroksi kasvaa parhaimmillaan 26 vuotta, kuten paketin aloittavan biisikaksikon kohdalla. Ensin kuullaan aivan tuore Amerikka ja heti perään maanmainio Steppaillen samannimiseltä debyytiltä. Ero biisien välillä on huomattavasti pienempi kuin voisi kuvitella. Kokoelmalla ei muutenkaan ole kronologiasta hajuakaan, mikä on ehdottomasti oikea ratkaisu.

Aikojen alusta tähän päivään Röyhkän tuotantoa ovat leimanneet samat piirteet: tinkimätön oman tien kulkeminen, provosoiva musta huumori sekä älykkäät sanoitukset. Kokelmalevyjähän Röyhkän uralle on siunaantunut jo lukuisia, mutta Lauluntekijästä tekee relevantin paitsi materiaalin runsaus, myös lukuisat mukana olevat vähemmän ilmeiset valinnat. Toki mukana ovat Lauralle ja Paska kaupunki, mutta myös Pastoraalin ja Miljoonapulun kaltaisia unohtuneita helmiä.

Kuulan kohdalla voisi helposti kyseenalaistaa tuplakokoelman tarpeellisuuden ottaen huomioon julkaisujen vähyyden, mutta levyä kuunnellessa narinat voi unohtaa. 24 raidalla esittäytyy huikean näkemyksellinen, persoonallinen ja laaja-alainen taiteilija, ja jokainen näistä lauluista perustelee paikkansa kokoelmalla. Mukana on myös kolme julkaisematonta raitaa.

Kuulan aivan ainutlaatuinen lauluääni, joka tuo yhtä aikaa mieleen mummon ja pikkutytön, on jo sinällään vangitseva, mutta hämmästyttävintä hänen tuotannossaan on kuitenkin itse musiikki. Biiseissä tulee vastaan ihastuttavia rytmin ja tyylin vaihdoksia, ja soundimaailma on paikoin todella omituinen. Vahvassa roolissa ovat koskettimet, jotka kuorruttavat sävellyksiä rohkeilla ja sopivan päällekäyvillä soundeilla. Myös sanoittajana Kuula on persoonallinen, ja hänen naiivi tekstinsä ja lauluäänensä nivoutuvat saumattomasti yhteen.

Yhteistä näille taiteilijoille on selvän musiikillisen hengenheimolaisuuden ohella se, että heidän uransa ovat olleet hyvin riippuvaisia yhteistyökumppaneista. Näillä levyillä briljeeraavatkin itse artistien ohella taustajoukot: Röyhkän tapauksessa kierosti svengaava Narttu tai räyhäkkäästi rokkaava nykyinen, nimetön bändi, Kuulan tapauksessa etenkin luottotuottaja Heikki Tikka.

Lisää luettavaa