Arvio: Vokaaliakrobatiaa underground-aarteelta – Maritta Kuula on yhä riemastuttavaa kuultavaa

Arvio julkaistu Soundissa 8/2023.
Kirjoittanut: Jari Mäkelä.

Arvio

Maritta Kuula
Sininen pallo
Castafiorello

Psykedeelistä rockia suomalaisten klassikkorunoilijoiden teksteihin yhdistäneessä 500 Kg Lihaa -yhtyeessä uransa aloittanut Kuula oli 90-luvun soololevyillään kotimaisen vaihtoehtorockin ja -popin eturintamassa yhdessä Wilman ja Costi Snellmanin kanssa. Sittemmin maltillisesti iskelmällistynyt Kuula on harmillisesti jäänyt syvemmälle undergroundiin, vain harvojen hänen musiikkiinsa vihkiytyneiden aarteeksi.

Luotettavista yhteistyökumppaneista Eeva Koivusalo ja Heikki Tikka ovat aiemmin soiton ohella myös tuottaneet ja sovittaneet Kuulaa. Aiempia albumeita luonnosmaisemmalta vaikuttavan Sinisen pallon on Kuulan kanssa tuottanut kosketinsoittaja ja multi-instrumentalisti Janne Lastumäki. Vaikka kappalemateriaalin toteutus jättää toivomisen varaa, ovat italialaisia iskelmädiivoja, Elina Saloa ja Irina Milania ilmaisultaan muistuttavan Kuulan vokaaliakrobatia ja sanoitukset parhaimmillaan riemastuttavaa kuultavaa.

Bossa novasta avantgardeen pehmeästi liukuva, hykerryttävä (”vettä sataa kuin Esterin perseestä”) Kaksi sateenkaarta on albumin kohokohta. Scifi-tunnelmia ja new wave -vaikutteita tihkuvat nimikappale, Kuuta ulvoo sudet sekä Tule mukaani stimuloivat mieltä tehokkaimmin.

Lisää luettavaa