MARJO LEINONEN: Huff’n’Puff

MARJO LEINONEN
Huff’n’Puff
Playground

Yllättävä siirto Marjo Leinoselta vaihtaa vallan mainiosti toimineet Viranomaiset ja suomenkieliset tekstit uuteen bändiin ja englantiin. Toisaalta tällä voi lähteä kalaan kansainvälisillekin vesille, sillä jälki pitää vettä, eikä bändissä ole mitään vikaa. Rumpuja lyö Ballsista tuttu Sande Vettenranta, kitaraa käskee usein jatsimmissa seuroissa nähty Julius Heikkilä, bassoa pumppaa Matti Vallius ja napakasti soivissa torvissa kuullaan Antero Prihaa ja Panu Syrjästä.

Homman nimi on 1960-lukuisen soulahtava rytmiblues ja sehän istuu Marjolle, joka kuulostaa tässä Janis Joplinin, Irma Thomasin ja Wanda Jacksonin yhdistelmältä. Näin persoonallisella särmällä laulavia naisia ei enää ole pilvin pimein missään, edes Amerikassa. Vanha liitto todellakin elää Huff’n’Puffissa, vaikka vauhdikas materiaali pääsääntöisesti tulee omalta tiimiltä. Drunken Junco tosin on väärä valinta avaukseksi, koska se muistuttaa selvästi Amy Winehousesta. Ei tässä mitään keppihevosta tarvittaisi.

Täydellisesti kokonaisuuteen sopiviksi arratut lainat ovat yllättäviä. Nimiraita on Kari Peitsamon käsialaa ja Young Man laina Maritta Kuulalta. Uutta ruutia ei keksitä, mutta bailuissa ja livenä tämä viritys toimii varmasti kympillä.