MATT ELLIOTT: Drinking Songs

Arvio julkaistu Soundissa 03/2005.
Kirjoittanut: Jarmo Vähähaka.
Toisen albumin omalla nimellään julkaiseva Matt Elliott tuli tutuksi The Third Eye Foundationina, joka teki useita levyjä tällä hetkellä muodikkaalle Domino-levymerkille. Niiden drum'n'bass/electronica/särökitarakeitokset ovat kaukana Drinking Songsista, jolla kudotaan ilmapiiri kovin eri aineksista.

Arvio

MATT ELLIOTT
Drinking Songs
Aquarela

Toisen albumin omalla nimellään julkaiseva Matt Elliott tuli tutuksi The Third Eye Foundationina, joka teki useita levyjä tällä hetkellä muodikkaalle Domino-levymerkille. Niiden drum'n'bass/electronica/särökitarakeitokset ovat kaukana Drinking Songsista, jolla kudotaan ilmapiiri kovin eri aineksista. Akustiset ja sähköiset pianot sekä kitarat hallitsevat kaikuja täynnä olevaa äänimaisemaa. Hitaat ja hiljaiset laulut tuovat mieleen ne slaavilaiset laulelmat, joita ala-asteella hoilattiin musiikkitunneilla vanhoista laulukirjoista.

Hyytävimmän hetken levyllä tarjoilee elokuussa 2000 uponneesta venäläisestä ydinsukellusveneestä kertova The Kursk. Lähes elokuvallisesti alkava, ahdistavan kuoron kannattelema yli kymmenminuuttinen teos luo lohduttoman kuvan 118-jäsenisen miehistön viimeisistä hetkistä: "The water is rising and slowly we're dying/we won't see light again/we won't see our wives again."

Kokonaisuuden rikkoo typerästi lopetusraita The Maid We Messed. Se on yli 20 minuuttia kestävä, liveversioon perustuva uudelleensovitus edellisen levyn nimikappaleesta The Mess We Made. Kansivihossa teos pyydetään käsittelemään erillään varsinaisesta albumista, mutta miksi se sitten on tungettu mukaan? Sitä varten olisi voinut vaikka kaivaa The Third Eye Foundationin naftaliinista. 

Lisää luettavaa