Amerikkalainen Meg Myers on sijoitettavissa samaan naislaulunkirjoittajien lokeroon muun muassa Sian ja Kate Miller-Heidken sekä Imogen Heapin kanssa. Myersin ilmaisussa Dolores O’Riordanmaisesti hyperventiloiva tulkinta, kokeellisesti koneistetut sovitukset ja perinteisten popkappaleiden linjakkuudelle kumartavat sävellykset paiskaavat kättä tavalla, joka on parhaimmillaan seinään paiskaavalla tavalla hypnoottinen (Sorry, Make A Shadow).
Lupauksia herättäneen Daughter In The Choir -ep:n vuonna 2012 julkaissut Myers on tällä debyyttialbumillaan samanaikaisesti kiinnostavalla tavalla haavoittuva, uhmakas, ahdistunut ja seksuaalinen (Desire). Monipuolinen itsensä likoon laittaminen on tyylillinen lyömäase, jolla sohimalla 29-vuotias Myers iskostaa itsensä kertalaakista kuulijan mieleen. Sorry sisältää kourallisen dynamiikaltaan eloisia biisejä, jotka kuvittelee kuulleensa aiemmin. Illuusion kannattimena on valovoimaisen artistin ymmärtävä ja kunnioittava suhtautuminen osaamistaan kohtaan.
On aivan selvää, että ajatuksella muotoillun musiikin noustessa seuraavan kerran muotiin, koittaa Meg Myersin aika loistaa.