MESHELL NDEGEOCELLO: Comet, Come To Me

MESHELL NDEGEOCELLO
Comet, Come To Me
Naïve

Vuonna 2012 ilmestynyt Meshell Ndegeocellon tribuutti Nina Simonelle oli yksi hienoimpia vaikeassa lajissaan. Samaa signaalia antaa Ndegeocellon yhdestoista pitkäsoitto, jota olen kuunnellut viimeisen viikon lähes kroonisesti.

Hunajaisesti vokalisoiva Meshell on aina peilannut mustan musiikin laajaa kirjoa luovasti. Nyt avarasti kerroksellista, äärimmäisen hienostunutta sointia säätää lukuisien muiden elementtien läpi leikkaava 70-luvun jamaikalainen dub, joka heijastuu sekä upeina bassolinjoina ja kaiun suosimisena että vähäeleisen kauniina melodioina. Tämä salakavalaa groovea painottava politiikka huipentuu mykistävästi Forget My Namessa. Katkeransuloinen melodia ja ”If you love me, forget my name” -pyyntö muodostavat herkän pianon, sytkyttävän rydimin ja valtameren tuulessa huojuvan torvisektion sponsaamana purkamattoman mysteerin. Biisin haikeus hypnotisoi.

Mestariluokkaa ovat myös tumman arabiviulun leimaama nimiraita, monikerroksisen laulun ja vienon Albatros-kitaran kohottama Good Day Bad, haikeasti memphis-soulahtava Tom sekä pizzicato-viulujen ja putouksena laskevan syntikkariffin alleviivaama hiphop-sovellus Friends. Tai Conviction, josta moderni soul ei parane. Tai Folie A Deux… No, te tajuatte.