Saksassa syntynyt ja Yhdysvalloissa varttunut Michelle Lynn Johnson omaksui nimen Meshell Ndegeocello ryhtyessään muusikon uralle parikymmentä vuotta sitten. Hän herätti huomiota heti ensialbumillaan Plantation Lullabies (1993), vaikkakin ulkomusiikilliset seikat, kuten levydiili Madonnan vasta perustaman Maverick Recordsin kanssa ja biisintekijälle poikkeava soitinvalinta eli basso, auttoivatkin huomion keräämisessä ja musiikki- sekä muusikkolehtien kansijuttujen saamisessa.
Monen mielessä Ndegeocellon nimi yhdistyy aina ja iankaikkisesti siihen rennonletkeään rapin, soulin ja jazzin sekoitukseen, jota nu- tai neosouliksi kutsutaan. Totuus on kuitenkin toinen, ja nainen osoittikin taitonsa ja monipuolisuutensa jo synkällä Bitterillä vuonna 1999 ja tarkensi kuvaa herkän Comfort Womanin myötä neljä vuotta myöhemmin.
Ndegeocellon kahdeksas albumi jatkaa syvien vesien luotaamista. Äänikuvaan tuo paikoin kiinnostavaa ristivetoa juurevan raskas dub-vivahde. Silti parasta antia ovat Oren Bloedow’n kanssa tehdyt Crying In Your Beer ja Blood On The Curb, joka muistuttaa mutkan kautta The Policen hitistä De Do Do Do, De Da Da Da.
