MICHAEL MONROE: Blackout States

Arvio julkaistu Soundissa 10/2015.
Kirjoittanut: Antti Ervasti.

Arvio

MICHAEL MONROE
Blackout States
Spinefarm

Se, että Michael Monroen viimeisimmän bändin toinen kitaristi on vaihtunut joka levyllä on ollut oikeastaan suuri rikkaus ja bändin pelastus. Kaikilla on ollut tärkeä rooli paitsi kepittäjinä myös biisien kirjoittajina. Näyttää siltä, että kolmannella albumilla tuoreen miehen, Rich Jonesin, panos on vähintään yhtä merkittävä kuin edeltäjällään, Backyard Babiesin Dregenillä.

Pelastuksella tarkoitan sitä, että Blackout States edustaa juuri sopivasti uudistunutta Michael Monroeta. Tässä tyylilajissa on kova paikka tasapainoilla tyylittömän ja väkinäisen uuden hakemisen sekä pahasti paikoillaan junnaamisen välillä. Onneksi yhtye pysyttäytyy edelleen perustavaa laatua olevan rehvakkaan melodisen katurokin äärellä.

Blackout States vie bändin yhä enemmän kohti yksinkertaista perusmeininkiä. Äärimmäisen osaava yhtenäinen soitanto pääsee esille edellisiä albumeja paremmin nyt, kun soundista on karsittu viimeisetkin hevin ja hardrockin vivahteet. Ruotsalainen tuottaja Chips Kiesbye on tehnyt oivallista jälkeä ja löytänyt bändille parhaiten sopivan soundin. Ainoa marmattamisen aihe löytyy taustalauluista, jotka kuulostavat paikoin autotunetetuilta.

Vaikka aiemmat albumit Sensory Overdrive (2011) ja Horns And Halos (2013) olivat varsin mainioita tekeleitä, Blackout States on kaikilta osin vielä parempi. Tällainen punkahtava retrorokki huutaa tietysti tarttuvia ja mukana hoilattavaksi kelpaavia melodioita. Siinä laulujen kirjoittajat ovat onnistuneet.

Kitaristina Rich Jones on tuonut bändiin suoraviivaista rock’n roll-rehtiyttä – oivallista vastapainoa Steve Conten joskus hieman kimurantille tiluttelulle. Kaikkiaan kitaratyöskentely on erinomaisen tyylitajuista. Sami Yaffan bassottelu on tietysti nerokasta aina vain.

Tällainen punkahtava retrorokki huutaa tietysti tarttuvia ja mukana hoilattavaksi kelpaavia melodioita. Siinä laulujen kirjoittajat ovat onnistuneet.

Herra Monroe on tunnetusti äärimmäisen loistava laulaja, esiintyjä, persoona ja muusikko, mutta laulujen kirjoittaminen ei ole koskaan ollut hänen vahvin alueensa. Blackout States nouseekin hänen nimellään tehdyistä parhaaksi albumiksi, kun enemmistö levyn kappaleista on muiden kuin Monroen kirjoittamia. Hyvä niin, sillä heikkoja tai edes keskinkertaisia raitoja ei levyllä ole lainkaan.

Lisää luettavaa