MICHAEL MONROE: Whatcha Want

No niin, näinhän se homma etenee. Jos Michael Monroelle annetaan nippu hyviä ralleja, niin kaikki tietävät, että kaveri klaaraa tilanteen paremmin kuin hyvin eli vähintään ammattitaitoisesti.

Niin pitääkin tapahtua, jos muusikolla on yhtä mittava menneisyys kuin Monroella. Hanoi Rocksin ensimmäisen version jälkeen hän on soittanut Little Stevenin, Ian Hunterin, Steven Tylerin, Joey Ramonen ja Ronnie Woodin lisäksi monien muiden huippunimien kanssa. Michaelin viides soololevy on nauhoitettu samassa yhteydessä kuin Hanoi Rocksin tuore Twelve Shots On The Rocks, joten nykyistä Hanoi-miehistöä löytyy myös soololta. Lacun ja Timpan ohella tärkein soittaja on Michaelin ystävä, kitaristi Pink Gibson, jonka kanssa Michael ja Jude Wilder kirjoittivat lauluja. Tehokkaimmin yhteistyö toimi kappaleissa Life's A Bitch And The You Live, jossa on mainio melodiakulku ja Right Here, Right Now, joka on vähän kuluneine rumpubreikkeineen sisältää kuitenkin kaiken, mitä tarttuvassa hard rock -rallissa tarvitaan. Shattered Smile taas kulkee Billy Idol -tyylisesti hieman tahmeammin.

Lainakappaleisiin painottuvan Whatcha Wantin onnistunein valinta on ehdottomasti Eddie And The Hot Rods -hitti Do Anything You Wanna Do, jonka Pelle Miljoona aikoinaan levytti nimellä Lähdetään kiitämään. Michaelin käsittelyssä se on saanut uutta särmikkyyttä. Tutuimmat lainat ovat Dave Lindholmin rakastettava Telephone Bill's All Mine ja Leonard Cohenin Hey, That's No Way To Say Goodbye, jonka puolestaan kuulostaa virkistävältä Michaelin rahisemana. Lievästi jähmeän hard rock -osaston vastapainoksi odotettua nopeata rokkia tarjoavat punk-aikakauden Dead Boysin What Love Is, UK Subsin I Won't Lie Down And Lie ja Casino Steelin Jimmie Brown.

Michael Monroen soolo on hyvä paketti, mutta odotukset olivat korkealla. Hieman pettymys kalvaa, sillä se olisi voinut olla pykälän parempi, jos studio olisi ollut vain omassa käytössä.