MODEST MOUSE: Good News For People Who Love Bad News

Kylläpä Modest Mouse on saanut aikaan hermostuttavan levyn. Aineksia vaikka millaiseen täysosumaan on ripoteltu pitkin albumia, mutta epäselvä kokonaisuus latistaa tunnelmaa. Huolimatta siitä, että kestoa on alle viisikymmentä minuuttia, tuntuu Good News… ikävästi paljon pidemmältä.

Vaikka kyseessä on jo Modest Mousen neljäs täyspitkä ja toinen isolle levy-yhtiölle, on yhtyeen oma ääni ajoittain pahasti hukassa. Alku on hieno ja The World At Large sekä ajankohtaisen tanssittava single Float On lupaavat paljon. Ocean Breathes Saltyn voisi kuvitella breikkaavan yhtyeen isolle yleisölle, niin itsevarman isolta amerikkalaiselta rockilta se kuulostaa, tuoden mieleen jopa Red Hot Chili Peppersin. Teksteissäkin löytyy näppäryyttä: "Collected my belongings and I left the jail/Well, thanks for the time, I needed to think a spell". Jatkossa levy kuitenkin muuttuu melkoiseksi pastissikokoelmaksi.

Modest Mousen nokkamies Isaac Brock omaa hienon äänen, mutta monesti se ei juurikaan kuulosta häneltä itseltään. Bury Me With Itillä hän onnistuu yhden laulun aikana kuulostamaan Frank Blackilta, Beckiltä ja Brian Molkolta. Tom Waits melkein vierailee This Devil's Workdayllä alleviivaavaa sovitusta myöten ja Black Cadillac on karannut Sparklehorsen tallista. Vaikka epätasaisuus levyä vaivaakin, pelastavat Bukowskin ja Blame It On The Tetonsin kaltaiset huippuhetket paljon.