Moonspellin sanotaan taas löytäneen itsensä uudelleen. Moneskohan kerta jo oikein on kyseessä? Viime vuonna Moonspell julkaisi vanhoja kappaleitaan uudelleen äänitettyinä. Liekö tällä vaikutusta siihen, että nyt bändi tuntuu oikeasti palaavan juurtensa suuntaan.
Portugalilaisbändistä kehkeytyi alkuvuosien goottilinjausten jälkeen metallinen maailmanmusiikkiyhtye, joka alkoi edellisellä levyllään liikahdella takaisin selvästi metallisemman ilmaisun suuntaan. Uutuuden aloitusraita on jopa hämmästyttävän suoraviivaista pauketta Moonspellin kaltaiselta yhtyeeltä, mutta onneksi kummallisen tyhjältä kuulostava sävellys on ainoa laatuaan.
Night Eternal liittää yhteen Moonspellin äärilaidat, joskaan ei täysin sulavasti. Levyn alkupuolella tyylien rajapinnoilta voi edelleen haistella epävarmuutta siitä, mihin päin bändin pitäisi suunnistaa. Levyn kääntyessä kohti loppuaan bändi tuntuu biisi biisiltä pääsevän paremmin juonen päästä kiinni ja päätösraita First Light on jo huikean mahtipontisuuden juhlaa.
Moonspell on viime vuosina edennyt sen verran ailahtelevasti, että epäilyksen siemen kytee edelleen. Mikäli seuraava levy etenee yhtään tämän levyn päätösraidan malliin, tilannetta on pakko tarkastella uusin silmin.
