MOONSPELL: The Butterfly Effect

Moonspell on tutkimusmatkalla, jonka määränpäänä on itsensä löytäminen. Se tuntuu oudolta, koska Wolfheartilla ja varsinkin Irreligiousilla bändi oli jo sinut itsensä kanssa. Kunnianhimoa kuitenkin riittää ja toistoa välttäen Moonspell riensi Sin/Pecadolla vähemmän metallisiin kuvioihin onnistuen mallikkaasti. The Butterfly Effectillä bändi ei oikein tunnu tietävän, mihin suuntaan lähtisi.
Möreämpää laulantaa käytetään jälleen enemmän ja musiikki on paikoin huomattavasti jyrkempää kuin edeltäjällään, mutta The Butterly Effectillä on niin paljon erilaisia vaikutteita, että lopputulos jää sekavaksi. Biisit maistuvat liikaa kikkailulle. Onnistumisiakin koetaan, sillä yökerhoviihteisesti alkava Can't Bee muuttuu jylhäksi goottailuksi ja takaisin. Soulsickillä haetaan levylle yhtä räjähtävää alkua kuin Opiumilla Irreligiousille.
Moonspellin ei tarvitsisi todistella kenellekään mitään. Se on loistava bändi, jonka kunnianhimo on alkanut syödä terävintä iskua. Nerokas yhdistely on kääntymässä musiikkityylien hautuumaaksi. Pitäisiköhän nöyrtyä ja ruveta vilkuilemaan taaksepäin?