Joskus kappalejärjestys voi pilata lupaavan albumin. Big Echon avaava Excuses ärsyttää minua suunnattomasti eikä kerro albumista juuri mitään. Muutoin The Morning Bendersin kakkosalbumi voi hyvin olla yhtyeen matkalippu kohti festivaalien päälavoja.
Kenties juurien velvoittamana kalifornialaisyhtyeen musiikissa kaikuu vahvana 1960-lukuisen harmoniakukkaispopin vaikutus. Vaikka lajityypistä pidänkin, on yhtye perinnetietoisuudessaan liiankin miellyttämis- ja mukavuudenhaluinen, sillä ovathan tällaista Everly Brothersin, The Mamas & The Papasin ja The Beach Boysin soinnukasta melodiikkaa kierrättäneet jo pitkään hyvin tuloksin esimerkiksi The Shins ja The Thrills sekä uusista tulokkaista viimeisimpänä Avi Buffalo.
Big Echolle on tuotettu kaiuin (yllätys!), avaruusefektein ja äänellisin tilkkein suuri psykedeelinen sointi. Levy muuttuu kiinnostavaksi vasta puolivälin häämöttäessä, jolloin aurinkoinen paistattelu vaihtuu astetta pilvisempään ja epävakaisempaan keliin. Osansa tähän on sillä, että aidosti edistyksellisen Grizzly Bearin Chris Taylor on jättänyt tunnistettavan kädenjälkensä muutamiin sovituksiin. Levyn tähtihetket, kuten levottomasti tunnelmoiva Pleasure Sighs, arveluttavasti kytevä Hand Me Downs ja kompaktisti rockaava All Day Day Light, erottuvat edukseen kokonaisuudesta.