Murs debytoi soolona 11 vuotta sitten mainiolla F’Real-lp:llä 1990-luvulla Oaklandissa merkittäväksi independent-liikkeeksi kehittyneen Living Legends -kollektiivin jäsenenä. Tulinen levy kuuluu monen kirjoissa Mystik Journeymenin 4001: The Stolen Legacyn, The Grouchin F*ck The Dumbin ja Scarubin Fact Of The Matterin kaltaisten urotöiden joukkoon. Niiden status on vakiintunut vuosien varrella pienten piirien vaalimien c-kasettiaarteiden hävittyä suuremman yleisön ulottumattomiin.
Kun Mursin kehitystä jäljittää alkuajoista 2000-luvulle, käy ilmeiseksi, että hänen emohtava identiteettinsä on kehittynyt pikkuhiljaa. Siinä missä levyn miksannut bay-legenda DJ Quik peräänkuulutti Sweet Black Pussya, Murs rohkaisee hakemaan tyttöystävälle tamponeja kaupasta. Valitettavasti Terrace Martinin A Part Of Me kuulostaa Linkin Parkilta, ja parhaimmillaan hienosti tuotettu levy on kokonaisuutena persoonaton: isompaan liigaan siirtyminen on pyöristänyt Mursin värikkään jokamiehen karisman särmättömäksi ja musiikin latteaksi lässytykseksi.
Kukaan ei odottanut hänen äänittävän tätä kymmenettä lp:tä neliraiturilla tai myyvän kasetteja takakontista. Ilman asennetta mestarin anti on kuitenkin yhtä vesittynyttä kuin kaikki se roska, jonka antiteesiksi Murs näytti syntyneen.