Muusa toimii debyyttialbumillaan pahasti ruuhkautuneen suomirockin alueella. Sektorilla, jossa kilpailu on kovaa ja tunnistettavaksi profiloituminen työn ja tuskan takana siinäkin tapauksessa, että bändin taidot ovat Muusan luokkaa.
Muusan päällimmäisinä vahvuuksina eivät ole sinänsä asialliset biisit tai kyvykäs ja välillä kekseliäskin soitto, vaan pikemminkin laulujen lyriikat ja etenkin niiden tulkinta. Saara Soikkelin teksteissä on aavistus sitä omintakeisuutta, jota bändin musisointiin ei ole vielä toistaiseksi suodattunut. Soikkelin käheähköääniset, paikoin jopa Muskan kaltaista rosoa huokuvat tulkinnat ovat Muusan varsinainen suola.
Pikkutyttö ja Tahdon satuttaa sinua erottuvat levyn tasaisesta voimarockista muita punkahtavimpina esityksinä. Lauantaina-kappaleella bändi kuvaa lapsuuden ja leikin loppua Maija Vilkkumaasta muistuttavin sanakääntein.