Harvest tarjoaa yhdeksän tunnelmallista, mutta melko rankkaa melodista black metal -kappaletta. Biiseissä vaihdellaan melkein doom metallin puolelle menevien tasaisien ja hitaiden synan säestämien osuuksien sekä keskitempoisen tai nopean ja intensiivisen blastbeatin tahdittaman rynkytyksen välillä. Musiikki on aggressiivista, mutta siinä on tietynlainen mystinen tunnelma mukana.
Lauluosuudet tuovat hämärästi mieleen Arch Enemyn solistin Angela Gossowin. Kristoffer Oliviuksen lauluääni sopii melko hyvin taustoihin, mutta näin rajuun musiikkiin kaipaisi ennemminkin käheämpää ja matalampaa ääntä. Oliviuksen korkeampi hiisimäinen huuto tuo kuitenkin Naglfarin musiikkiin sen oman säväyksensä.
Levyn kappaleet alkavat toistaa itseään, kun samat osuudet tulevat vastaan liian usein biisien aikana. Lisäksi kappaleiden rakenteet muistuttavat paljon toisiaan ja näin levystä ei tartu oikeastaan mitään erityistä päähän. Tosin haikeasävyinen päätös- ja nimikkobiisi eroaa muista kappaleista täysin. Sen loppupuolella akustiset kitarat, kuorot ja piano päättävät biisin soittamalla hidasta ja melankolista sävelmää ja tuovat levylle tarvitun viimeisen silauksen.
Kokonaisuutena Harvest on hyvinkin menevä black metal -levy ja Naglfarista voisi ottaa enemmän selvää. Mitään erityistä ei levystä kuitenkaan jäänyt hienon lopetuksen lisäksi mieleen.