Naglfar on ajautunut sikäli hankalaan tilanteeseen, että viiden vuoden julkaisutauko edellisen levyn päälle tuli kaiketi tarpeeseen. Tämä siitäkin huolimatta, että yhtyeelle oli olemassa vain yksi mahdollinen suunta kyseisen, pehmenemisen merkkejä osoittaneen Harvest-kiekon jälkeen.
Uumajan black- ja death-konkarit eivät tule enää koskaan tekemään yhtä hyvää levyä kuin vuonna 1998 ilmestynyt Diabolical, mutta heidän kannattaa yrittää nimenomaan samoilla aseilla, jotka tuolloin otettiin onnistuneesti käyttöön. Térasille onkin yritetty puristaa nautittavaksi mahdollisimman paljon olennaista.
Téras on raaka ja nopea albumi, mutta pelkkää blastbeat-kaahailua se ei sisällä. Kärjistetysti sanottakoon, että ikävä kyllä. Rivakat Pale Horse ja Invoc(H)ate ovat nimittäin juuri ne biisit, joita kuunnellessa uutta Naglfaria huomasi kaipaavansa. Jos haluaa kuluttaa pitkiä aikoja erityylisen Naglfarin parissa, Vittra-debyytti (1996) soveltuu siihen tarkoitukseen parhaiten.
Soilworkin erinomainen rumpali Dirk Verbeuren antaa bändille lisäpotkua, mutta Téras ei silti iske aivan optimaalisella tarkkuudella. Äärettömän kovana liveaktina Naglfar varmastikin pysyy.