Naildown pääsee yllättämään toisella levyllään. Aikansa omaa suuntaansa tunnusteltuaan yhtye vaikuttaa nyt löytäneen sen, minkä osaa parhaiten. Vaikka lopputulos ei olekaan mitenkään mahdottoman omaperäinen, pikemminkin entistä enemmän Ruotsin suunnalta ammentava, Dreamcrusherilla Naildown lukee itsensä ennakkoluulottomasti ns. ”valmiiden yhtyeiden” kastiin. Hieman kasvotonkin World Domination muuttuu hetkessä demoksi, ja hyvä niin.
Periaatteessa Dreamcrusherissa ei ole mitään vikaa. Soundipoliittisesti levy on varsin miellyttävä kokonaisuus, tuotannollisesti se on kai hieman suureellinenkin. Kappalemateriaali on parhaimmillaan erittäin tarttuvaa, ja kitarasooloissakin on, yllättävää kyllä, käytetty teoriakirjan selailua enemmän ajatusta. Ainoastaan puhtaasti lauletut kertosäkeet eivät oikein istu kokonaisuuteen. Syy ei ole lauluissa itsessään, vaan siinä, etteivät kappaleet kaipaa niitä. Levyssä on itse asiassa niin vähän vikaa, että siitä tulee lopulta täydellinen kolmen pisteen oppikirjasuoritus. Suhteellisen väritöntä ehkä, mutta jotenkin vain niin kivaa kuunneltavaa.