NEVERWOOD: Trapped Inside

Tässäpä levy, joka Dubstarin olisi pitänyt kuunnella läpi ennen kuin ryssivät uusimpansa. Trapped Inside on minulle entuudestaan tuntemattoman Neverwoodin kakkoslevy. Kolme vuotta sitten ilmestynyt debyytti Melodrama Overdose meni minulta täysin ohi, joten tyylimuutoksista en osaa sanoa mitään, mutta ainakin Trapped Inside pitää sisällään suomalaista gootahtavaa konepoppia, jota kuuntelee hyvinkin mielellään. Suurin kunnia tästä kuuluu laulaja Saara Hellströmille: tytön englanti on likipitäen täydellistä ja hänen äänensä tuo kummasti mieleen Smoke Cityn Nina Mirandan kaikessa eteerisyydessään.
Itse musiikkikin kulkee samoilla linjoilla Smoke Cityn maalailujen kanssa, kuunnelkaa vaikkapa Skyn uniset pimputukset tai Disillusionin hiljaisen drum and bassin päälle tiputetut hypnotisoivat, pumpulinomaiset tilantäyttäjät. My Empty Handsin bossanovahtava loungeilukin sopii omituisen hyvin linjaan, mutta hämmästyttävintä on se, että Ghost Cityn urbaani räppäyskin (!) jotenkin vain putoaa kaiken sen tummanpuhuvan cooliuden keskelle, jota tämä levy tarjoaa.
Oikeastaan ainoa ongelma Trapped Insidellä on sanoitusten liiallinen mustahuulisuus. Levyllä itketään, otetaan yöstä kiinni ja kuollaan vertauskuvallisesti lähes jokaisessa biisissä, mikä vaikuttaa jo pikkuriikkisen turhankin masentavalta ja kliseiseltä. Etenkin kun sanan käytössä ollaan hieman liikaa vielä yläaste-angstin tasolla.
Hieno debyytti kuitenkin, ja voi olla että Neverwoodin edessä saattaa olla vielä heidän omaa maailmankuvaansa valoisampi tulevaisuus. Halusivat he sitä tai eivät.