NICK LOWE: Quiet Please: The New Best Of Nick Lowe

Arvio julkaistu Soundissa 5/2009.
Kirjoittanut: Timo Kanerva.

Nick Lowe juhlii 60-vuotispäiviään julkaisemalla koko musiikillisen uransa kattavan kaksi cd:tä ja yhden dvd:n sisältävän kokoelman.Tarina alkaa Lowen ylivoimaisesti suosituimmalla laululla, Brinsley Schwarzin alkuperäisesityksenä kuultavalla (What’s So Funny ’bout ) Peace, Love And Understandingillä, jatkuu 70- ja 80-lukujen vaihtee

Arvio

NICK LOWE
Quiet Please: The New Best Of Nick Lowe
Proper

Nick Lowe juhlii 60-vuotispäiviään julkaisemalla koko musiikillisen uransa kattavan kaksi cd:tä ja yhden dvd:n sisältävän kokoelman.Tarina alkaa Lowen ylivoimaisesti suosituimmalla laululla, Brinsley Schwarzin alkuperäisesityksenä kuultavalla (What’s So Funny ’bout ) Peace, Love And Understandingillä, jatkuu 70- ja 80-lukujen vaihteen villeillä rockhiteillä (So It Goes, Heart Of The City, Cruel To Be Kind), sisältää yksittäiset näytteet niin Dave Edmundsin kanssa pyöritetyn Rockpilen (Play That Fast Thing) kuin Ry Cooderin kanssa rakennetun superbändi Little Villagen (Fool Who Knows) tuotannosta ja päätyy viime vuosikymmenien balladeihin.

Nick Lowe on vuosikymmenien aikana kulkenut pitkän matkan voimapopin kuninkaasta rauhallisten laulelmien tulkitsijaksi. Matkalla on sitten vedetty pelimannihengessä niin reipasta rock’n’rollia, huoletonta poppia, svengaavaa country rockia kuin tyylipuhdasta countryakin.

Lowen varsin vähälle huomiolle jääneelle nykytuotannolle on omistettu koko kakkoslevy. Laulajana hänestä on kehkeytynyt crooner: toisaalta hän ammentaa suoraan yökerhoperinteestä, mutta toisaalta taas tulee ilmaisussaan yllättävän lähelle Charlie Richin sielukkaita c&w-balladeja.

Teksteissään Lowe menee kuitenkin poikkeuksetta pintaa syvemmälle. Kenestäkään toisesta ei ole tekemään niin paljastavia ihmiskuvauksia kuin vaikkapa tuoreimman At My Age -albumin (2007)  I Trained Her To Love Me, rakkaussuhteeseen kykenemättömän miehen synkkä yksinpuhelu.

Lisää luettavaa