Kun The Strokes ei tunnu tietävän, että ollako vai eikö olla, sen jäsenet puuhailevat sivuprojektien parissa. Nickel Eye paljastuu basisti Nikolai Fraituren tavaksi tappaa aikaa lastenhoitovuorojen välissä.
The Time Of The Assassins -albumin suurimmasta ongelmasta on mahdoton päästä yli: Nikolai on kelvoton laulaja. Hänen honottava äänensä tuskastuttaa, vaikka sitä olisi kuinka kaiutettu. Luulisi, että miehen ystäväpiiristä olisi löytynyt joku auttavasti laulutaitoinen. Eiköhän säveltämisessä, sanoittamisessa, tuottamisessa ja kitaran sekä basson soittamisessa ole tarpeeksi sarkaa, jotta levyä kehtaa kutsua omakseen.
Muuten Nickel Eyen urbaani kantrirock on ihan mukavaa kuunneltavaa. Erityisesti kimmoisa You And Everyone Else ja raukea Another Sunny Afternoon vihjaavat, että jopa The Strokes -jengin hiljaisin jäsen on hyvänä päivänään pystyvä biisintekijä. Levyn päättävä samea versio Leonard Cohenin Hey, That’s No Way To Say Goodbyesta on epäilemättä rakkaudella tehty, mutta vertautuu kokemuksena kovaan poskiontelotulehdukseen.