THE NIGHTWATCHMAN: The Nightwatchman

Jotkut miettivät, toiset tekevät. Zack De La Rochan soololevyä on odotettu Rage Against The Machinen hajoamisesta lähtien. Tom Morellon vastaava ilmestyy vain muutama viikko Audioslaven lopettamisuutisen jälkeen. Ja millainen tuo levy onkaan! Kitaristina Morello keräsi gloriaa innovatiivisella soittotyylillä, josta lopulta tuli rasite. The Nightwatchman -levy näyttää, että mies on myös agitaattori, lauluntekijä ja laulaja.

The Nightwatchman on protestilevy, moderni folk-albumi, jolla on kaikesta ajattomuudestaan huolimatta selkeät kiinnekohdat nykyhetkeen. Valitettava tosiasia on, että mitä huonommin maailma voi, sitä vahvempaa taidetta se tuottaa. Akustisen kitaran ja pianon koristamat, karut kappaleet ovat yksinkertaiselta muodoltaan traditionaalisia kansanlauluja. Tämän levyn sanomaa ei ole piilotettu, vaan sen pitäisi olla selvä jo kappalelistaa silmäilemällä: One Man Revolution, Let Freedom Ring, Battle Hymns…

Tom Morello ei ole vihollisikseen katsomiansa ihmisiä kohtaan sen lempeämpi kuin aiemminkaan, mutta oudolta kuulostaa levyn epävirallinen alaotsikko: "Lauluja katkeruudesta ja kostosta." The Nightwatchman on täynnä toivoa, joka kumpuaa itsevarmuudesta ja muutoshalusta. One Man Revolutionin pitäisi olla kaikkien 2000-luvun sorrettujen oma kansallishymni. Hammasta saa purra, ettei kyynel vierähdä silmäkulmasta.

Kun ei ole mahdollisuutta sirkustemppuihin, paljastuu artistin todellinen karva. Morellon yllättävimmät kyvyt tulevat esiin laulajana. Synkimmissä rapakoissa tallustellessaan mies kuulostaa turhautuneelta Leonard Cohenilta. Tunnelma on käsin kosketeltava, ylimääräiset hönkäykset kuuluvat, kuten myös käden liu'ut otelaudalla. Tätä levyä tehdessään artisti ei ole välittänyt intimiteettisuojastaan.