NIKO AHVONEN & CORTINA JETS: Eilen tänään huomenna

Niinsanotun suomi-soulin kärkikaartiin kuuluva Niko Ahvonen palaa neljättä kertaa rikospaikalle uskollisen Cortina Jetsinsä kanssa. Jälki ei ole huonoa, mutta tyytyy liian vähään.

Ennakkosinkku Aavekaupunki on jo soinut radioissa. Muhkean fonisektion saattamalla tummalla rock steady -rytmillä muusta matskusta erottuva levoton lemmentuskailu edustaakin levyn keulaa. Perää pitää Tiina Isohannin kanssa duetoitu Vaikeastitavoiteltavii, jonka rinta kaarella vedetyt tapanikansat eivät ainakaan minua naurata, vaikka Eero Laakkosen kitara mukavasti kantritteleekin. Muuallakin vaivaa populistisina sovitusratkaisuina ilmenevä pyrkimys turojen lemmikiksi. Kakkossinkuksi valittu, stonesmaiseen kitarariffiin nojaava Jokamiehenoikeus tosin tekee sen aika tyylikkäästi, mutta Yhdessä vai erikseen?, hahmoltaan mukiinmenevä yökerho-blues, rypee jo banaalisti juottoloissa.

Toisaalta Ahvosen sanat pelaavat nykyään parhaimmillaan erinomaisesti. Suosikkini on legendaarisessa tienristeyksessä rakennemuutoksen ahdistama Piruparka, jossa sympatia lankeaa vihtahousulle. Komeasti torvineen soulailevan nimiraidan kliimaksi tulee sattuvasta "ajantappamisesta saa elinkautisen"- oivalluksesta. Savurenkaita tarkastelee uskottavasti maailmaa pikkupojan vinkkelistä, vaikka Ahvosen laulu ei sen kepeässä jazz-iskelmässä ole luontevimmillaan.

Johtajan ja perkussionisti Leevi Leppäsen tasapaksu tuotanto ei saa puristettua likikään kaikkea mehua pätevää porukkaa sisältävästä bändistä. Kumma kyllä juuri rytmisektio soi jotenkin ravintolakohteliaasti. Ja miksei suomi-soul voi koskaan olla oikeasti lowdown dirty funkyä? Maukkaasti symbolinen Silta alkaa sellaisena vain turvautuakseen pian tylsään tasabiittiin.