Ø: Kantamoinen

Tarvitaan todellinen mestari tekemään elektronisen musiikin paradokseista suurin: lämmin, tunteikas ja sydämellinen levy. Pan Sonicin uniikkien analogilaitteiden kanssa ilmaisuaan vuosikausia hionut Mika Vainio onnistuu tehtävässä Kantamoisellaan. Emoyhtyeen etäännyttävän jylyn asemesta tällä kiekolla kuullaan hyvin henkilökohtaisia ja ajatuksen tasolla jopa kuiskaavia ääniä.

Tehdessään musiikkia yksinään nelikymppinen Vainio käyttää taiteilijanimeä Ø. Tämän otsikon alla on albumeja ilmestynyt verkkaiseen tahtiin: ensimmäisestä on yksitoista vuotta, edellisestäkin yhdeksän.

Kantamoinen imee voimansa Ø:n lapsuudenmuistoista, ja niinpä levyn kanteenkin on valittu kesäinen kuva miehen isoäidin mökistä – rakkaasta paikasta, jolla on musiikintekijälle aivan erityinen merkitys. Varsinaisesta teemalevystä ei ole kyse, mutta askeleesta eteenpäin kylläkin. Sillä kun Mika Vainion tekemisten koko kuvaan palataan esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua, tämä albumi tulee takuuvarmasti nousemaan suureen arvoon joko onnistuneena katarttisena syrjähyppynä tai uuden musiikillisen ilmaisun linjanvetona.

Siinä missä Ø aiemmin muistutti omillaan – ja miksei myös esimerkiksi RinneRadion kanssa 1995 äänitetyllä hienolla "simultaanitulkkauslevyllä" pfft – selkeästi Pan Sonicin soundikuvasta, voidaan vertauskohdiksi tämän linjan jatkuessa alkaa nostaa Múmin ja Efterklangin kaltaiset elektroakustiset äänikutomot.