Paska nimi ei bändiä pahenna, kuten Old Man´s Childin kanssa on huomattu. Sitten viime levyn on tapahtunut muutoksia, sillä Tjodalvia, Grimaria tai Memnochia ei näy. Silti tämä ei jää ainakaan rumpalista kiinni: Revelation 666:n jälkeen Dimmu Borgiriin liittynyt Galder on saanut Dimmu-rumpali Nicholas Barkerin mukaan, ja sutiminen on sen mukaista. Ne kertovat lapsenlapsille, jotka jäävät rumputulesta henkiin.
En ihmettelisi, vaikka osa biiseistä olisi alun perin Galderin töitä Dimmulle. Vielä vähemmän ihmetyttää, miksi Galderia Dimmuun pyydettiin. Biisien rakenteet, koskettimien käyttö ja yleisvaikutelma ovat hyvin lähellä Shagrathin ja Silenozin porukkaa. Galderin kunniaksi mainitaan, että In Defiance Of Existence hakkaa selvästi esimerkiksi Spiritual Black Dimensionsin.
Barkerin rummut jauhavat nopeusennätyksiä, mutta suurin haloo nousee hitaammissa, kieroutuneen mustasti groovaavissa täryytyksissä, joissa verta purskuaa, hampaat lohkotaan ja hävitystä syntyy. Tästä syystä maaninen Black Seeds On Virgin Soil, In Defiance Of Existence armottomine väliosineen ja Sacrifice Of Vengeance hiipivän kaaoksensa kanssa pysäyttävät. Mutta kokonaisuutena rikkaaksi tarkoitettu äänimaailma jää yksipuoliseksi. Koristellun blackin ja kylmän raaston sekoitus voisi olla vaikuttavampi, sillä itse asiassa melko tuoreet sovitukselliset ratkaisut hukkuvat taukoamattomaan verimyrskyyn. Outo juttu, autossa tämä kuulosti paljon paremmalta.
OLD MAN´S CHILD: In Defiance Of Existence
Arvio julkaistu Soundissa 01/2003.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Paska nimi ei bändiä pahenna, kuten Old Man´s Childin kanssa on huomattu. Sitten viime levyn on tapahtunut muutoksia, sillä Tjodalvia, Grimaria tai Memnochia ei näy.
Arvio
OLD MAN´S CHILD
In Defiance Of Existence
Century Media
In Defiance Of Existence
Century Media