Old Man´s Child on tehnyt mielenkiintoisia levyjä, joskin tasossa on ollut vaihtelua. Nyt tuntuu siltä, että bändin tyyli on kirkastunut Galderille entisestään. Revelation 666 – The Curse Of Damnation on kunnianhimoinen levy, sillä vaikka perus-black on edelleen oleellinen osa yhtyettä, se on paneutunut sovituksiin.
Vielä edellinen Old Man´s Childin levy oli lähinnä Galderin soolokiekko, mutta Revelation 666 – The Curse Of Damnationin tekoprosessin aikana mies on kuunnellut muidenkin mielipiteitä. Lopputulos lienee siksi laaja-alainen. Galder on bändikavereineen pohtinut erityisesti melodioiden osuutta kappaleissa ja niiden paremman esilletuomisen varalle biisejä on ainakin näennäisesti oikaistu jättämällä pois epäolennaisuuksia. Keino on sikäli jännä, että yhtye pystyy kannattelemaan teemoja esimerkiksi pienimuotoisen kitarariffin varassa samalla, kun tausta mättää täydeltä laidalta. Revelation 666 – The Curse Of Damnation on täyteläistä ja runsassävyistä blackia, mutta bändin valitsema linja ei edelleenkään pidä täysin kutiaan. Kontrasti vaikkapa Hominis Nucturnan ja Passage To Pandemoniumin välillä on hieman liian jyrkkä, mutta sen kanssa pystyy elämään.
OLD MAN´S CHILD: Revelation 666 – The Curse Of Damnation
Arvio julkaistu Soundissa 04/2000.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.
Old Man´s Child on tehnyt mielenkiintoisia levyjä, joskin tasossa on ollut vaihtelua. Nyt tuntuu siltä, että bändin tyyli on kirkastunut Galderille entisestään.
Arvio
OLD MAN´S CHILD
Revelation 666 - The Curse Of Damnation
Century Media
Revelation 666 - The Curse Of Damnation
Century Media