ORANGE JUICE: The Glasgow School

Arvio julkaistu Soundissa 09/2005.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Kolme albumia 80-luvun alussa julkaissut Orange Juice on yhtye, jonka alkeelliselle mutta vetoavalle rytmikkyydelle Franz Ferdinand on velkaa enemmän kuin millekään muulle.

Arvio

ORANGE JUICE
The Glasgow School
Domino

Kolme albumia 80-luvun alussa julkaissut Orange Juice on yhtye, jonka alkeelliselle mutta vetoavalle rytmikkyydelle Franz Ferdinand on velkaa enemmän kuin millekään muulle. Tälle olennaiselle kokoelmalle on koottu kvartetin varhaisin materiaali eli neljä Postcard Recordsin kautta ilmestynyttä singleä b-puolineen sekä Ostrich Churchyardiksi ristitty myyttinen, aikoinaan hyllytetty ensialbumi. Eiköhän aika olisi kypsä myös The Smithsin ylivertaisten Troy Tate -sessioiden viralliselle julkaisulle.

Skottiyhtyeen soundin keskiössä soivat hermostuneesti funk-rytmien tapaisia sahaavat kitarat ja Edwyn Collinsin koulimaton ääni. Punk-nihilismin jälkeisen sallivuuden lumoissa Collins laulaa silmät suurina tytöistä, pojista ja näiden välisistä epävarmoista kohtaamisista. Huumorintajuaan Orange Juice osoittaa Moscow-instrumentaalilla, joka on täydellinen tanssipala mihin tahansa kerhoon ja sopisivat muitta mutkitta savolaisen synthy ensemble Aavikon repertuaariin.

The Glasgow School -kokoelma kertoo, mistä kaikki alkoi ja on siten aikamoinen aarrearkku Orange Juicen musiikin tunteville. Myös noviiseille se on ainoa mahdollisuus The Very Best Of -kokoelman ohella. Vaikka Orange Juicen asema vaikuttajana Glasgow'n eteläpuolellakin on suuri, sen musiikkia on huomattavasti hankalampi kuulla kuin monien samalla lailla kanonisoitujen yhtyeiden. Ryhmän Polydorille levyttämät albumit ovat tälläkin hetkellä todella nihkeästi saatavilla.

Edwyn Collins on kirjoittanut uransa aikana albumikaupalla hienoa, sielukasti poppia, mutta hänen rojaltitulonsa keskittyvät kahden kappaleen ympärille. Orange Juicen ainoa hitti Rip It Up kiteytti bändin soundin muutama vuosi näiden ensiaskelien jälkeen ja ylsi Britannian singlelistan kahdeksanneksi. Edwyn Collinsin soolouran suureksi iskuksi tuntuu puolestaan jäävän tanssittavan soul-poljennon ja herhiläisinä särisevät sähkökitarat naittava A Girl Like You. Senkin ainekset on löydettävissä näiltä varhaisilta helmiltä. 

Lisää luettavaa