Arvio: Testamentia ei voi syyttää kaavoihin kangistumisesta – Para Bellumin sekamelskasta on vaikea saada kiinni

Kun Testamentin neljästoista al­bumi lähtee käyntiin, bändi kuulos­taa kaikelta muulta kuin itseltään.

Arvio: Vaikka Riverside-luotsin The World Under Unsun onkin kaunista ja haurasta musiikkia, liika on silti liikaa

Puoleentoista tuntiin mahtuu paljon turhaa.

Arvio: Joel Hallikaisella on peruspalikat kohdallaan, mutta Mielensäsanoittaja kompastuu artistin helmasyntiin

Rautalan­kainen iskelmä on omimmillaan kaihoisana, mutta Hallikaisen artis­tipersoona ei vain tunnu taipuvan sellaiseen.

Arvio: Tanita Tikaramin jatko-osa menestysalbumille on kunnianhimoinen laulaja-lauluntekijäteos

Vakavahenkisellä albumilla Tikaram käsittelee muutostaan naisena 37 vuoden aikajänteellä.

Arvio: Curse of Cainin visio on naiivi, mutta kohtalaisen ehjä

Ilman tarinallisia puitteita moderni helppokuuntelumetal­li saattaisi jäädä kokonaan huomiotta.

Arvio: Ursus Factoryn Itua täräyttää suoraan silmien väliin

Sanoituksissa pohditaan uskoa ja kaikkivaltiaan olemusta. Teemojen pyörittely ei kuitenkaan ole erityisen alleviivaavaa tai vai­vaannuttavaa, vaan lyriikoissa säi­lyy yhtyeelle ominainen leikillisyys ja monitulkintaisuus.

Arvio: The Last Dinner Partyn kaksijakoinen From the Pyre pursuaa emansipoitunutta identi­teettienergiaa

Kaikessa kapinallisuudessaan levy on myös huoliteltu.

Arvio: Metallimöyrintää stonerin psykedeelisemmällä laidalla – Sata Kaskelottia on palannut

Kaaos, toivo ja todellisuus on parhaimmillaan helvetinmoisella groovella ja huu­rulla soitettua menoa.

Arvio: Avainsanana kolkko ja kylmä tunnelma – Evokenin Mendacium raastaa sydäntä ja sielua

Yhdysvalta­laisyhtye tietää, miten funeral doomia tehdään.

Arvio: Biffy Clyro tekee kokonaisuuksia, jotka aukeavat kuin tasalaatuinen viski

Futique ei tahraa yhtyeen katalogia.

Arvio: Huokailua, haa­huilua ja haaveilua – Pearly Dropsin The Voices Are Coming Backiä on mukava kuunnella, mutta ”se juttu” puuttuu

Teoksesta puuttuu se jokin, joka saa tunnis­tamaan bändin musiikin sekun­neissa ja huutamaan sen nimeä.

Arvio: Soulflyn liekki palaa kädenlämpöisenä

Chama on ta­sapaksu kokonaisuus ilman järisyttäviä yllätyksiä ja tajunnanräjäyttäjiä.