Arvio: Curse of Cainin visio on naiivi, mutta kohtalaisen ehjä

Ilman tarinallisia puitteita moderni helppokuuntelumetal­li saattaisi jäädä kokonaan huomiotta.

Arvio: Ursus Factoryn Itua täräyttää suoraan silmien väliin

Sanoituksissa pohditaan uskoa ja kaikkivaltiaan olemusta. Teemojen pyörittely ei kuitenkaan ole erityisen alleviivaavaa tai vai­vaannuttavaa, vaan lyriikoissa säi­lyy yhtyeelle ominainen leikillisyys ja monitulkintaisuus.

Arvio: The Last Dinner Partyn kaksijakoinen From the Pyre pursuaa emansipoitunutta identi­teettienergiaa

Kaikessa kapinallisuudessaan levy on myös huoliteltu.

Arvio: Metallimöyrintää stonerin psykedeelisemmällä laidalla – Sata Kaskelottia on palannut

Kaaos, toivo ja todellisuus on parhaimmillaan helvetinmoisella groovella ja huu­rulla soitettua menoa.

Arvio: Avainsanana kolkko ja kylmä tunnelma – Evokenin Mendacium raastaa sydäntä ja sielua

Yhdysvalta­laisyhtye tietää, miten funeral doomia tehdään.

Arvio: Biffy Clyro tekee kokonaisuuksia, jotka aukeavat kuin tasalaatuinen viski

Futique ei tahraa yhtyeen katalogia.

Arvio: Huokailua, haa­huilua ja haaveilua – Pearly Dropsin The Voices Are Coming Backiä on mukava kuunnella, mutta ”se juttu” puuttuu

Teoksesta puuttuu se jokin, joka saa tunnis­tamaan bändin musiikin sekun­neissa ja huutamaan sen nimeä.

Arvio: Soulflyn liekki palaa kädenlämpöisenä

Chama on ta­sapaksu kokonaisuus ilman järisyttäviä yllätyksiä ja tajunnanräjäyttäjiä.

Arvio: Voitot ovat olleet Udon myöhemmällä uralla harvassa – The Old Gangin Babylon korjaa tilannetta

Poissa on U.D.O:n ja nyky-Acceptin jäyk­kyys, ja tilalla on inspiroitunutta vanhan koulukunnan hevirokkia power metal -ripauksilla.

Arvio: Kovalevyrockia luomuna – A. Reikko & Kaupungin Ääni ei tarjoile pikavoittoja

Kaupungin Ääni on niitä orkestereita, joiden nyanssi­tietoisuudelle ja hienovaraisuudelle on annettava aikaa.

Arvio: Doron nykytuotannon rakastaminen on vaikeaa – Satunnainen tutustuja ei saa Warriors of the Sea -levystä irti oikein mitään

Erikoisjulkaisu on tarkoitettu vain äärimmäi­sille Doro-faneille ja -keräilijöille.

Arvio: Living Colour -kitaristin Hoodoo Telemetry on yksittäisinä annoksina kiinnostava ja jännittävällä tavalla hämmentävä

Yhtenäisenä kuunte­luelämyksenä Vernon Reidin soololevy ei ole millään muotoa lin­jakas.