Arvio: Elämisen kipu pehmenee olemisen rikkaudeksi Onni Rajaniemen sointujen siivittämänä

Itsereflektion ja vapautumisen ympärillä pyörivä Pois häviää kaikki tiivistyy Rajaniemen persoonalliseen ääneen.

Arvio: Unleashedin viikinkiveisut ovat unholaan tuomittua sorttia

Bändin taipu­mattomuutta on kaikesta huolimat­ta pakko kunnioittaa.

Arvio: Big Thiefin americanan, indiefolkin ja dreampopin yhdistelmä junnaa paikoillaan

Double Infinity tuntuu yhdeksän mini­missään neliminuuttisen kappaleen mitassa auttamatta liian pitkältä.

Arvio: Paradise Lost on jälleen kerran pienen uudelleensyntymän äärellä – Ascension paketoi yhtyeen eri vahvuudet tyylikkäästi

Paradise Lostin seitsemästoista studioalbumi meinaa riemastuttaa kyyneleet silmiin.

Arvio: Vakavaa asiaa ilon kautta – Jukka Nousiainen Trio todistaa rokkaamisen voiman

Nousiainen on hyvin vilpitön lauluntekijä, jollaiselle haaveilun sallii helposti ja siihen tempautuu mukaankin.

Arvio: Kun The Minus 5 rokkaa sydän paljaana, musiikin viehätysvoimaa ei voi kiistää – Oar On, Penelope! on kelpo paluulevy

Albumi ei kuitenkaan muuta sen kummemmin tekijänsä paikkaa musiikissa kuin asioiden yleisempää tilaa.

Arvio: Slow Fall toimittaa modernia melodista death metalia väkevästi

Oululaisyhtyeen tekemisiin on haettu vaikutteita niin länsinaapurin kuin kotimaam­me melometalliperinteistä.

Arvio: Dystooppisia visioita, yhteiskuntakritiikkiä ja mustaa huumoria – Propagandhi on At Peacellä paras versio itsestään

Propagand­hilta on totuttu kuulemaan aika sel­viä kannanottoja, mutta tyrannialle alistumisen vaaroista varoittava At Peace puhuu aiheistaan epäsuorasti ja metaforien kautta.

Arvio: Jarkka Rissanen ja Sons of the Desert osuu sinne minne tähdätään – Mixed Waste on oiva tummanpuhuvaan bluesiin painottuva kitaralevy

Kitarablues saa maus­tetta soulista, jazzista ja maailman­musiikista, jota kuullaan etenkin perkussio-osastolla.

Arvio: Bushin turboahdettu soundi latistaa tunnelmaa, mutta mieleenpainuvat sävelet ovat yllättävän tiuhassa

I Beat Lonelinessilla esillepano ei ole aivan synkassa sisällön kanssa.

Arvio: Hexvessel osaa rakentaa jylhää äänimaisemaa ja Nocturne on todiste musiikillisesta kunnianhimosta

Se, yltääkö Hexvessel tavoiteltuun koko arkielämämme puitteet trivialisoivaan suuruuteen, on kiinni kuulijasta.

Arvio: Skunk Anansien The Painful Truthin rakennusainesten saumoista tihkuu ”ysärimäistä” kokeellisuutta

Melodiat ja rakenteet ovat kuitenkin syvällä perinteisessä pop-estetii­kassa.