Arvio: Orbit Culturen Death Above Life on tiukasti otteessaan pitävä kokonaisuus genrensä muotovalioita

Bändi muistaa 1990-luvun ja Göteborgin, eikä karsasta myöskään metalcore-grooven parhaita puolia, mutta sillä on oma hämmentävä sävynsä.

Arvio: Cleaning Womenin Washerin vangitsevuus syntyy siitä, että pysytellään etäällä

Washer on suunniteltu selvästi keikoilla toimivaksi kokonaisuudeksi.

Arvio: Luke Hainesin ja Peter Buckin kolmannesta kollaboraatiosta jää liukuhihnamainen tunne

Albumi kuulostaa niin biisien kuin soundienkin puolesta sen verran paljon Hainesin soololevyiltä, että Buckin panos jää vähän epäselväksi.

Arvio: Helloweenin Giants & Monsters kunnioittaa yhtyeen kultavuosia ja todistaa nykyisen kunnon kovaksi

Helloweenin 17. täyspitkä jatkaa vuoden 2021 eponyymin levyn askelmerkeissä

Arvio: El Michels Affairin nokkela soundipuljaus saa kaipaamaan sielua

Leon Michelsin luotsaaman kollektiivin orgaaninen groovepröystäily tuo mieleen sampletykittelyn hyvässä ja pahassa.

Arvio: Yungblud uudisti imagonsa – Idols herättää ristiriitaisia fiiliksiä

Kaikesta huolimatta levy on kuuntelemisen arvoinen.

Arvio: Mors Principium Est pysyy kiinnostavana levy toisensa jälkeen – Darkness Invisible ei uudista kaavaa vaan hioo siitä entistä kansainvälisemmän

Nyky-MPE kuulostaa, jos ei sentään sinfoniselta, niin ainakin monikerrokselliselta, isolta ja vaikut­tavalta.

Arvio: Korkealaatuista tuhansien järvien metallia – Amorphisin Borderland on hittiä hitin perään

Borderland on takuuvarmaa nyky-Amorphista, mutta ilman tylsiä hetkiä.

Arvio: Melankolisten laulujen klubi välittää aistillista herkkyyttä, jonka voimalla Ellinoora löytää elämän alhoistakin toivoa

Näissä lauluis­sa elää koko popmusiikin historia. Eikä pop edes riitä.

Arvio: Never Enough vastaa monien Turnstile-fanien toiveisiin jatkaen siitä, mihin edellislevyllä jäätiin

Ratkaisu tuntuu kuitenkin hetkittäin vähän liiankin turvalliselta.

Arvio: Hyväntahtoista virnuilua ihmisyydelle – Lyytin Pidän sulle paikkaa -levyllä olisi ollut tilaa värikkääm­mällekin tyylipaletille

Lyytin runollisen satumaista indiepoppia kuuntelisi vaikka pelkkinä laulelmina, Lyytin yksin esittämänä. Pidän sulle paikkaa panee kuitenkin miettimään, voisiko Lyyti repäistä ja ilmaista kirjavia tuntemuksiaan monisävyisemmällä musiikilla.

Arvio: Pieni vinksahtaneisuus tekee musiikista aina kiehtovampaa – Maria ja Marsialaiset -yhtyeen Hevikuiskaajalla melankolia kohtaa leikkisyyden

Kappaleet etenevät kuin unet, joissa asiat tuntuvat järkeviltä, vaikka logiikka on toisenlai­nen.