PARADOX: Collision Course

Paradox aloittaa uuden tulemisensa biisillä Decade Of Sorrow, mutta täytyy myöntää, että kulunut reilu kymmenvuotiskausi ilman Paradoxia ei ole pelkkää voivottelua ollut. Itse asiassa Paradox kuuluu juuri niihin saksalaisbändeihin, joiden luuli iäksi painuneen manan majoille syntejään miettimään. Jos pari vuotta sitten olisi pitänyt uudelleen kasattavia bändejä arvailla, ei Paradox olisi tullut mieleenkään. Täällä se vaan taas ihmisiä kiusaa.
Paradoxin uusin on saanut Pohjolasta katsellen käsittämättömän hyviä pisteitä Saksassa ja ympäristössä ilmestyvissä hevilehdissä. Arvoasteikot ovat notkuneet, kun täysiä pisteitä on mätkitty. Ilmeisesti laimeat metallicamaisuudet purevat siellä päin. Ei Paradoxin speed metallissa, jossa thrashia ja perinteistäkin kuullaan, päällisin puolin mitään vikaa ole, jos liian pitkiä biisejä ei sellaiseksi lasketa. Laulut kulkevat kohtuullisesti makoisilla soundeilla. Mutta ne ovat tyhjää täynnä. Paradox voisi vatkata musiikkiaan samassa vaunussa koko matkan Helsingistä Ouluun eikä sitä oikein huomaisi tai ottaisi tosissaan. Hiljempaa ehkä vain käskisi olemaan.
Kyllä Destructionin tulemisessa oli enemmän järkeä ja ilosanomaa. Sehän tiedetään, että historia toistaa itseään, mutta joskus toivoisi vähän armoa. Tietääkö kukaan, vieläkö Vendettan jätkät ovat hengissä? Pukkaavatko kohta levyä?