PAVIANS: Pavians

Paviansin ja debyyttinsä biisien otsikot kielivät kierohkosta pohjoiskarjalaisesta huumorista bändin taiteillessa hauskan ja melkein vakavasti otettavan välillä. Ralleja irtoaa eläimenä olosta ja siihen usein liittyvästä mahtavasta krapulasta. Pavians hupajaa ja tutajaa ja kotiseudullisena maamerkkinään vilahtaa ainakin ravintola Wanha Jokela.

Pian kymmenvuotisesta syntymähulluudestaan huolimatta Pavians etenee avantgardismin tiellä sen verran varovasti, että se soi rytmikkäimmilläänkin kuin normalisoitu versio Kupruilevasta Elefantista, Kostajista tai HC Andersenista. Via tolueenin beatit kiristävät kuin Gang Of Fourilla, mutta vastapainoksi on tarjolla rentouttavaa reggaeta ja skata. Levyn tarinat tulvivat arjen kummallisia sankareita:Varsinainen fakiiri tai Katkokävelevä aave eivät säikäytä Kaatopaikan kuningatarta tai Hautausmaiden veijaria.

Laulujen ristisiitosmainen olemus selittyy pitkälti sillä, että miehistönsä on kuin joensuulaisen rockin hall of fame. Meriittejä löytyy Kosmonautsista, Mana Manasta, Eläkeläisistä ja basisti Laakkosen tapauksessa jopa Neljä Ruusua -yhtyeestä. Pavians ei tee musiikkiaan apinan raivolla, mutta punaisia takalistoja biisien lomassa sen sijaan vilahtelee.