1980-luvun alun goottibuumin johtaviin bändeihin lukeutuneen Bauhausin laulajana maineensa luonut Peter Murphy on viimein julkaissut seuraajan Unshattered-albumilleen (2004). Vuonna 1986 alkaneella soolouralla Ninth on nimestään huolimatta Murphyn kahdeksas kokopitkä studiolevy.
Rockin korkeimpine poskipäineen Peter Murphy oli kuin luotu Bauhausin edustaman synkän ja kalpean gootti-imagon keulakuvaksi. Viimeiset kaksi vuosikymmentä Turkissa asuneen ja islamille sekä sufismille vihkiytyneen Murphyn rock on kuitenkin jo ajat sitten “normalisoitunut”. Yllättävän pehmeän soinnin leimaama Ninth onkin lähinnä sujuva rutiinisuoritus.
Menneistä ajoista muistuttava teatraalinen fraseeraus Peter Murphyllä on toki tallella, mutta Ninthillä se ei valjastu erityisen tunnelmallisuuden luomiseen. Murphy antaa biisiensä rullata tasaisen varmasti paikoin kuin vanhoja aikoja muistellen vingahtelevien syntetisoijien kera. Velocity Birdin rosoisessa kulussa voi hyvällä tahdolla kuulla The Velvet Undergroundin tai The Stoogesin määrätietoisuutta ja I Spit Rosesilla Murphyn laulusta aistii yllättäen ripauksen Bonoa.
Vaikka Peter Murphy näyttääkin pystyvän ylläpitämään musiikissaan tietyn perustason vaikka unissaan, niin Ninthillä hän jättää parantamisen varaa aivan kuin Iggy Pop teki 1980-luvun välitöillään.