Kun Radioheadin rumpali julkaisee soololevyn, niin oletuksissa pyörii jotain rytmistä ja rutisevaa. Kuinka väärässä sitä voi ollakaan. Vähäeleinen Familial-albumi sijaitsee selvästi lähempänä Nick Draken Pink Moon -levyn tummuutta – onkohan By Some Miracle -kappaleen musta koira kellarissa tietoinen vihje? – kuin Aphex Twinin modernismin pirstaleita. Muutamalla raidalla kuultavat ohjelmoinnitkin vetäytyvät suosiolla taustalle.
Lähes akustinen albumi on miellyttävää kuunneltavaa, vaikka musiikki paljastaa salansa nopeasti. Philip Selwayn pikkuisen nariseva ääni ei ole erityisen vahva tai edes persoonallinen, mutta onneksi kappaleiden hienovaraiset sovitukset saattavat ajatuksia useisiin suuntiin. Falling yltyy viimeisellä minuutillaan lempeäksi myrskyksi ja The Ties That Bind Us leikittelee jazzilla. Raukea ja toiveikas The Witching Hour on levylle mitä sopivin päätös.
Tekstittäjänä Philip Selway osoittautuu liiankin selväpiirteiseksi. Aikuisuuteen ja vastuuseen pureutuvat sanoitukset tuovat kuitenkin virkistävää vaihtelua kaikkialta tulviviin tyhjänpäiväisyyksiin. Jotenkin kaikki tuntuu kiteytyvän pieneen mutta tärkeään oivallukseen: ”We just want a simple life.”