PHISH: Farmhouse

PHISH
Farmhouse
Elektra

Kuten jo levyn nimi ja kannessa näkyvä puuseen ovi antavat ymmärtää, Phish möyrii uutukaisellaan varsin maanläheisissä tunnelmissa. Amerikan suosituin hörhöyhtye on tätä nykyä erottanut live-minänsä varsin tiukasti levynteosta, joten mitään Juntan henkisiä puolituntisia revittelyjä ei Farmhousen sato ei sisällä. Vaikka uudet kappaleet on mitoitettu sopivasti radiosoittoa varten, mahtuu niihin kuitenkin monenmoista näppärää soitantaa, ja Trey Anastasion ihastuttava, vaivaton kitarointi loistaa jokaisella raidalla.
Epätasaisuus ja paikoittainen junnaavuus ovat aina riivanneet Phish-levyjä, niin myös nytkin. Aloitusraidaksi valittu nimibiisi on niin hirvittävä maaseutuhupailu, että se ei juuri innosta pyörittämään plättyä loppuun asti. Onneksi vastaan tulee pikaisesti viljavampia esityksiä, kuten raikas Bug, hupaisan hätääntynyt Heavy Things sekä svengaava Sand. Upean musisoinnin ohella myös bändin hienovaraisen kipeä huumorintaju on ennallaan. Dirt osoittaa, kuinka kauneintakaan kappaletta ei tarvitse tehdä niin tosissaan, että siinä ei voisi laulaa täysin pimeitä lyriikoita. Loppuirrottelussa First Tube bändi leikittelee ärsyttävän tutunkuuloisella melodialla, jonka lähde on kuitenkin toistaiseksi jäänyt paikantamatta.
Ensikuulemalla Farmhousesta ei kenties saa otetta, mutta sitkeälle ja seikkailunhaluiselle musiikinystävälle levy tarjoaa enemmän jyviä kuin akanoita.