PISKI: Joutomaa

Lähes kuusi vuotta ensialbuminsa jälkeen Joutomaalle suunnannut Piski on bändi, joka ei selvästikään elättele ylimitoitettuja luuloja massojen suosiosta. Kun varttuneet miehet ristivät niukkasähköistä ja vähävolyymistä poppia sisältävän kakkoslevynsä Joutomaaksi, niin rocktähteydestä haaveileminen on turhaa ja ennen kaikkea merkityksetöntä.

Vaihtelevista kirjallisista lähteistä – muun muassa Pentti Saarikoskesta Raamattuun ja Friedrich Nietzschestä Tintin Milou-koiraan – inspiraatiotaan ammentava Piski luo Joutomaalla luomuista älypoppia ilman kiihkoa tai ainakaan pahanlaatuista ahdistusta.

Lauluosuuksillaan laiskaa itsevarmuutta huokuvan Kari Suihkosen biisit herättävät keskimääräistä rocklyriikallista sanahelinää enemmän – ja myös kummallisempia – ajatuksia. Kriittisimmilläänkin Joutomaan välillä lähes folkrockisen pelimannihenkisiksi sovitetut laulut esittävät asiansa kohteliaan hienotunteisesti.

Isottelemattoman ja liikoja metelöimättömän levyn rockein raita on Toivomus, jolla Kari Lounelan kitara hurjistuu liki Neil Youngin sukuiseen sooloiluun. Piskin ja Joutomaan erilaisuuden jälkeen Totuus-kappaletta seuraavat albumin loppusanat voivat malttamattomissa korvissa ja sieluissa tuntua jopa huojentavilta: "Nyt voitte tanssia tai tehdä mitä haluatte."