Jonathan Demmen ohjaaman elokuvan kaimaksi ristitty albumi luo nimellään mielikuvaa jostain tylymmästä kuin millaiseksi levy lopulta osoittautuu. Gangsterin heilan parissa ei ole pelkoa joutumisesta arveluttavaan seuraan. Piskin lauluja leimaa pikemminkin lempeä ja kitaroiden säröisyydestä huolimatta vähintään puoliluomuinen henki.
Piskin indieluonne on ylettömän räyhäkkyyden sijasta lämmin ja kotikutoisen ystävällinen. Biisiensä mutkattomaan toteutukseen tamperelaisyhtye tuo väriä viululla, mandoliinilla ja huuliharpulla. Piskille Silmänkääntötemppu voi merkitä vaikkapa heittäytymistä hauskasti twistaavan rockin vietäväksi.
Jättiläinen soi rentona kuin The Curen ja Aknestikin kohtaaminen. Jälkimmäisen tuo hakematta mieleen myös asiaankuuluvan haikea Muistokirjoitus: ”Missä olit silloin kun rock‘n‘roll kuoli?”
Gangsterin heila on suositeltavaa kuunneltavaa, jos ja kun ei halua poppinsa purevan ilkeästi nilkkaan tai räksyttävän turhanpäiväisesti.