PISKI: Pimeän tultua, rakkaani

Tamperelainen Piski on viiden aikuisen miehen elämäntapayhtye, jota markkinavoimat eivät ole hioneet särmättömäksi. Yhtyeen musiikki perustuu roisisti soiviin kitaroihin ja koukukkaisiin biiseihin, joissa on ajatusta, mutta jotka eivät ole liian vaikeita. Levyllä kuullaan peruskokoonpanon lisäksi muun muassa nokkahuilua, jousia ja klarinettia. Vahinko vain, että hieman sameaksi puristettu äänimassa tukahduttaa Piskin soinnin tarkoituksettoman yksiulotteiseksi. Kaikki elementit eivät erotu toisistaan, kuten niiden pitäisi.
Piskin musiikki on tekstejä myöten vilpitöntä ja kliseitä ja itsestäänselvyyksiä karttelevaa rockia. Toisinaan bändi kuulostaa siltä kuin Aknestikin jätkät olisivat huonolla tuulella ja soittaisivat punkia, toisinaan sekä Kari Suihkosen laulussa että erityisesti kitaran ja basson yhteistyössä maistuu vahvasti Kauko Röyhkän & Nartun 80-luvun kulta-ajan maku. Koska Piski ei kuulosta Suurlähettiläiltä tai Kolmannelta Naiselta, ei ole ihme, että se on saanut tehdä suoraviivaisen, mutta sävykkään esikoisalbuminsa ilman isojen levy-yhtiöiden holhousta.