PIXIES: Best Of Pixies – Wave Of Mutilation

Viime vuosina Pixiesin nimi on tullut useimmin esiin kerrottaessa, kuinka Kurt Cobain varasti monissa Nirvanan kappaleissa toistuvan pidäteltyjen ja raivokkaasti purkautuvien osien vaihtelun, koko uskomattoman dynamiikan, tältä bostonilaisyhtyeeltä. Se on ikävää, sillä Pixies on paljon muutakin kuin pelkkä rockhistorian alaviite. Herkkä, hauska ja hullu Pixies oli amerikkalaisen vaihtoehtorockin vaikutusvaltaisin yhtye 1990-luvun taitteessa.

Useimpien kulttiyhtyeiden keulilla on hahmo, jonka mielenterveydestä ei voi olla ihan varma. Pixiesissä se oli pönäkkä lauluntekijä Black Francis, joka muun muassa poimi yhtyeen parhaan kappaleen, kauniin kitarakuvion ja hysteerisen huudon vastakkaisuuteen perustuvan Debaserin, kuvaston Luis Bunuelin Andalusialainen koira -leffasta. Hänen tärkein apurinsa oli soolokitaristi Joey Santiago, joka usein teki kaikkensa tuhotakseen kappaleet hurjalla häiriköinnillään. Useimmiten Francisin sekopäiset laulut tosin olivat kuin tehtyjä Santiagon villiä ja väkivaltaista kitaratrippailua varten.

Black Francis kirjoitti lyhyesti ja ytimekkäästi. Hän kertoi periaatteekseen, että yleensä kahden minuutin kappaleet ovat parempia kuin neljän minuutin mittaiset. Vaikutteita Francis poimi muun muassa rajusta autotallirockista, surf-musiikista, espanjalaistunnelmista – mistä tahansa, mikä häntä sattui miellyttämään. Ilmeisimpien valintojen välttämisen kautta Pixiesin musiikista tuli yllätyksellistä ja kestävää.

Kulta-aikanaan Pixiesillä oli lyömättömän lavabändin maine. Yhtyeen comebackista on puhuttu tasaisin väliajoin, mutta vasta tänä keväänä yhtye soitti ensimmäiset keikkansa sitten hajoamisensa. Pixiesin viimeiseksi studiolevyksi jäi raskas ja raju, mainettaan parempi Trompe le monde vuodelta 1991.

Paras tapa tutustua tähän tärkeään bändiin on keväällä 1989 julkaistu Doolittle-klassikko, jolta löytyvät Debaserin lisäksi muun muassa sellaiset bravuurit kuin Gouge Away, Here Comes Your Man, Monkey Gone To Heaven ja Wave Of Mutilation. Tämä uusi 23 kappaleen kokoelma ei jää juurikaan jälkeen, vaikka minkäänlaista historiikkia ei kansivihosta ole luettavissa.