Polly Jean Harvey voisi tahtoessaan olla paljon suurempikin tähti. To Bring You My Love- ja Stories From The City, Stories From The Sea -albumien (1995 ja 2000) kaltaisten myynti- ja arvostelumenestysten jälkeen hän on kuitenkin aina kaivanut kantapäänsä hiekkaan ja kieltäytynyt ottamasta seuraavaa askelta. Se on kunnioitettavaa, mutta myös turhauttavaa.
Jo vuonna 1996 PJ Harvey julkaisi yhteislevyn tuottaja-muusikko John Parishin kanssa. Tuolla väkinäisellä ja hapuilevalla Dance Hall At Louse Point -kiekolla ei ole varsinaista kaupallista tai taiteellista merkitystä Harveyn diskografiassa. Parishin säveltämä ja Harveyn sanoittama A Woman A Man Walked By -albumi tulee kokemaan saman kohtalon.
Black Hearted Love -singlen jäntevä ja kohtalokas rock on huiputusta, sillä se ei kerro muusta levystä mitään. Keskittyneen ja ehdottoman White Chalk -albumin (2007) jälkeen suurin osa kaksikon uudesta musiikista kuulostaa puuhastelulta, musiikilta jolla ei ole erityistä syytä olla olemassa tekijöidensä työhuoneen ulkopuolella. Se tuntuu olevan vasta hahmotteluvaiheessa.
Polly Jeanin painokasta puhetta levyn nimiraidalla ei voi kuunnella ajattelematta ensin Patti Smithiä ja sitten Nick Cavea. Erityistä sokeutumista osoittaa Pig Will Not -kappale, joka kuulostaa lähinnä kaoottiselta keskittymishäiriöltä. Paljon turhempaan Harvey ei ainutlaatuista ääntään voisi haaskata.