THE POSIES: Solid States

Arvio julkaistu Soundissa 5/2016.
Kirjoittanut: Eero Tarmo.

Arvio

THE POSIES
Solid States
Lojinx

Reilut kaksi vuosikymmentä sitten Washingtonin Bellinghamista vaihtoehtoväen sydämiin Dear 23, Frosting On The Beater– ja Amazing Disgrace -albumeillaan (1990, 1993 ja 1996) uiskennellut The Posies on monille tärkeä yhtye.

Se on ymmärrettävää menneisyyden, vaan ei valitettavasti tämän päivän näyttöjen valossa. Kerran jos toisenkin lyömättömällä pop-tajullaan ihastuttaneet biisinkirjoittajat ja stemma-einot Jon Auer ja Ken Stringfellow tuntuvat kahdeksannella studiokiekollaan yhtäkkiä olevan täysin vailla kompassia. Askarruttavia ovat myös ryhdittömiksi syntetisoidut sovitukset (The Definition), jotka saavat kuulijan höristelemään korviaan epäuskoisena: missä muodot ja kerrokset, kitaroista nyt puhumattakaan? Harmoniat eivät loista poissaolollaan, ne on kiskottu liki kuulumattomiin.

Tässä arviossa ei ole kyse muuttuneesta tyylistä harmistuneen fanin nillityksestä. Tässä on kyse perimmäisen luontonsa kieltäneen ja ylivoimaisimmat vahvuutensa romukoppaan nakanneen yhtyeen toimintatapojen kyseenalaistamisesta.

Tämä iloisten keski-ikäisten hymyileväinen kevytdisco todistaa ensimmäisen kerran, että musiikillinen yhdentekevyys ja The Posies todella voidaan mahduttaa samaan lauseeseen.

Lisää luettavaa