Tältäkö tuntuu, kun ihmiskunta on menettänyt kaiken?
The Puritanin yhteen pakatut aiemmin julkaistut ep:t maalailevat lohduttomia kuvia. Yhtye levittää puhdasta vihaa ja julistaa nykykulttuurin kuolemaa. Lithium Gatesin tarjonta on äärimmäisen hidasta, lähes puuduttavan yksinkertaista ja vähäeleistä. Bändi luottaa toiston voimaan ja useimmiten se kannattaa. The Puritan pystyy stimuloimaan mielen syövereitä. Piinaavinta on, kun tempot alkavat tuntua rauhan tyyssijalta, ja yhtäkkiä neuroottissävyinen häly nousee häiritsemään matkaa kohti nirvanaa.
Lithium Gates toimii yllättävän hyvin kokonaisuutena. Toki voi miettiä, miten pitkälle äärilleen yksinkertaistettu doom kantaa. Yhtyeen johtohahmo Albert Witchfinder on osoittanut Reverend Bizarren riveissä kyntensä, joten näyttöjä ainakin on. Sitä paitsi The Puritan kokeilee ja koristelee halliten kokonaisuuden siten, että saumat eivät taatusti ratkeile.
The Puritanin musiikkia ei kuunnella päivänvalossa eikä sitä laiteta soimaan muiden askareiden taustalle. Lithium Gates ei ole kaunista kuultavaa, mutta terapeuttista se on. Jos ahdistaa.