On jännittävää, ettei Queenin vuoden 1975 huippulevyä koskaan lueta samaan kastiin ajanjakson muiden hienojen brittilevyjen – kuten esimerkiksi Genesiksen vuotta aiemman The Lamb Lies Down On Broadwayn – kanssa. Sillä mitä muutakaan A Night At The Opera tai jo pelkästään siltä lohkaistu Bohemian Rhapsody -sinkku on kuin kirkasotsaista progea?
Albumi on tietenkin edelleen yhtä silkkaa asiaa kuin aina. Brian May laulattaa isänsä kanssa tekemäänsä sähkökitaraa, Freddie Mercury tulkitsee kuin vain hän osasi ja niin edelleen. Mutta kuinka moni musafani tiesi tällaisen painoksen tarvitsevansa?
Sekä levyfirman laatumittari että sen rahasampo on julkaisuhistoria. Niinpä usealta firmalta löytyykin jo tällainen luksus-sarja, jossa originaalilevyn kylkeen kytketään bonustavaraa. A Night At The Operan oheen on liitetty tusina videota ja surround-miksaus.
Mitä viimeksi mainittuun tulee, moniraitakakkuja ei ilmeisesti löytynyt, koska studiomiehet leikkelivät stereomasterista ohuimmillaan muutaman hertzin levyisiä digikaistoja, joista sitten kokosivat levitetyn 5.1-äänipanoraaman. Mahtoi tulla kalliiksi. Varsinkin suhteutettuna niiden ihmisten määrään, jotka eivät ilman moista jekkumiksausta voi elää.
